Mikko Junturan VAITI -taidenäyttely ohjaa mielekkäiden kysymysten äärelle

Varkauden taidemuseossa on esillä torniolaislähtöisen kuvataiteilijan Mikko Junturan VAITI-taidenäyttely (6.2. - 26.4.2015). Näyttelyn nimi viittaa hiljaiseen, ikuiseen voimaan, joka kuljettaa elämän virtaa eteenpäin.  Katsojalle Juntura tarjoaa tilaisuuden oivallukseen: äänettömyydestä syntyy sanoja, ajatuksia ja syvempää ymmärrystä.

Kerroksellisia teoksia

Mikko Juntura on valmistunut kuvataiteilijaksi Turun ammattikorkeakoulun taideakatemiasta 2012. Hänen taiteelleen on tyypillistä ei-esittävä ilmaisu sekä kokeellinen, tutkiva materiaalien käyttö.

Luonto ja ympäristö tarjoavat usein lähteen taiteilijan materiaalivalinnoille: maasta löytynyt hiekka,  hiilen- ja metallinpala tai kasvin osa saattavat päätyä osaksi taideteosta, yhtä lailla kuin kasvihuoneeseen jäänyt perkausjäte tai reppuun unohtunut banaani. Rohkeilla valinnoillaan Mikko Juntura tutkii myös maalaustaiteen käsitettä ja siihen liittyviä raja-aitoja kuten, mikä on maalaus ja mikä ylipäätään on taidetta.

Kerroksellisuus on Junturan taiteessa kaiken keskiössä niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin. Teosten sanomat avautuvat katsojalle pala palalta, sillä taiteilija ei julista eikä saarnaa. Hän ohjaa katsojaa arvokkaasti kohti perimmäisiä kysymyksiä - pois arkisesta ajattelusta. Mikko Juntura tarjoaa näyttely-yleisölle tilaisuuden pohtia muun muassa, mikä on elämän ja olemassaolon tarkoitus, voiko elämässä olla mitään pysyvää ja ikuista tai yhtä ainoaa totuutta.

Taideteos elää

Juntura on päämäärätietoinen taiteilija. Hän haastaa jatkuvasti itseään uuteen ilmaisuun sekä sisälleen rakentuneiden kaavojen rikkomiseen. Taiteilija hakee teoksillaan tavanomaisesta poikkeavaa tulkintaa, vaikka teoksen materiaali olisikin arkinen, esimerkiksi nurmikkoruohoa ja multaa, kuten Junturan Diptyykki-teoksessa. Taiteilija antaa katsojalle näin mahdollisuuden kokea tutun asian uudella tavalla.  Arkinen materiaalivalinta muistuttaa myös siitä, että taide ei suinkaan ole arjen vastakohta, sillä taiteella on kyky auttaa näkemään arkielämässä asioita, joita ei muuten tulisi pohtineeksi. Esimerkiksi nurmikkoruohon kautta Juntura avaa katsojalle oven ihmisen sisimpään.

Mikko Juntura, Diptyykki, 2015, nurmikkoruoho ja multa. 
Taustalla Nimetön, 2014, yhdistelmätekniikka, idut metallilevylle.
Kuva: Mikko Juntura

Diptyykki ilmentää taiteilijalle kahta ihmistä. Teoksen voi tulkita kuvaavan niin ikään ihmisen henkistä kasvua ja kuolemaa tai elämää ja kuolemaa yleisellä tasolla. Juntura viittaa teoksen nimellä myös ortodoksisuudessa olevaan käsitteeseen diptyykistä, joka tarkoittaa kaksiosaisen maalauksen ohella kahteen osaan taitettua paperia. Toinen osa paperista koostuu elävien ja toinen kuolleiden nimistä.

Diptyykin kautta Juntura nostaa lisäksi esille kysymyksen teoksen ja ihmisen välisestä riippuvuussuhteesta. Teos on prosessinomainen, alati muuttuva ja tarvitsee säännöllistä kastelua,  mikä tekee siitä  ihmisestä riippuvaisen.  Taiteilija haastaa katsojia pohtimaan, voiko ihminen olla yhtälailla sidoksissa teokseen.

Absoluuttisen totuuden lähteillä       

Taiteilija pohjaa taiteen tekemisensä filosofiseen tutkisteluun ja pohdintaan. Erityisesti aineen ja aineettoman ristiriita ja metafysiikan kysymys kiehtoo häntä. Juntura on huolissaan siitä, että nykymaailmassa korostetaan aineellista puolta siitäkin huolimatta, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Tästä syystä taiteilija haluaa teoksillaan tuoda esille olemassaolomme henkisyyden ja sen tärkeyden. Juntura toivoo, että tietoisuus elämän syvemmästä merkityksestä koskettaisi katsojia, vaikkakin vain katoavan hetken.

Oraakkeli-installaatio koostuu leijuvasta hauen päästä, pöydästä ja tuolista sekä Junturan luomasta mystisestä ja hypnoottisesta äänimaailmasta. Teos ilmaisee absoluuttisen totuuden ja tiedon löytämisen kaipuuta, sillä elämän ja olemassaolomme tarkoitus on ikuinen arvoitus.

Mikko Juntura, Oraakkeli, 2014. Installaatio. Hauenpää, pöytä ja tuoli, ääni.
Kuva: Mikko Juntura

Katsojalle, joka on tottunut havainnoimaan taideteoksia informatiivisesta näkökulmasta, Mikko Juntura heittää haasteen. Hän toivoo, että näyttelykävijä uskaltaisi hypätä taiteen kokemukselliseen maailmaan ja irtautua vastaanottoa rajoittavasta tiedosta ja tietoisuudesta.

Tämän kaltainen avoin lähestyminen mahdollistaa pohdinnan ja tuo katsojan syvempien kysymysten äärelle.

Oraakkeli-installaatio synnyttää mieltä kiehtovan tilan, jossa katsoja voi olla ajallisesti yhtä aikaa sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Taideteos on hyvä esimerkki Junturan taiteen olemuksesta, jossa korostuvat henkisyys, käsitteellisyys ja minimalismi.

Prosessi kohtaa pysyvyyden

Erilaisten materiaalien rohkea, kokeellinen ja oivaltava yhdistäminen on keskeistä Junturan tuotannossa. Taiteilija on viime aikoina keskittynyt käyttämään orgaanista materiaalia osana teoksia. Nopeammin hajoavilla materiaaleilla hän pystyy ilmaisemaan selkeämmin elämän jatkuvaa prosessia ja sen takana olevaa liikkumatonta ydintä.

Nimetön-teoksessa raskas, eloton rauta kohtaa teoksessa elämää symboloivan elollisen materiaalin: idut. Kukin voi nähdä teoksessa joko luomisen tai tuhon, alun tai lopun. Katsoja tulkitsee teosta oikeutetusti omalla tavallaan.

Mikko Juntura, Nimetön 2014, yhdistelmätekniikka, idut metallilevylle.
Kuva: Tuomas Toratti

Junturalle on tärkeää, että työt ovat loppuun asti tehtyjä, arvokkaita ja viimeisteltyjä. Hän työstää niitä siihen asti, kunnes ne ovat saaneet oman elämän, oman sielun. Sen jälkeen hän kokee olevansa itsekin katsoja muiden joukossa. “Teos on valmis, kun se ei enää tarvitse minua”, Juntura on todennut.

- Maarit