Metsäkansan rappioromantiikkaa ja sopimattomia suhteita

Ivar Ekströmin vuosina 1910-1951 kuvaamat ihmiset eivät tainneet kokea olevansa julkisuuskuvansa armoilla samalla tavalla kuin nykyajan elävät. Silloin ei tarvinnut huolestua siitä, mihin kuva joutuisi ja oliko se edustava. Rappioromantiikka rahisee ja sopivuuden rajat joustavat katsellessa Varkauden museoiden Metsäkansa -valokuvakokoelman kuvia ja lukiessa valokuvaajan kirjoittamia kuvatekstejä.

"Maantiellä tavattu kulkuri kuumana kesäpäivänä Tuovilanlahti. v. 1922."  

 

Ivar Ekström sai köyhän kansan poseeraamaan kameransa edessä niin auliisti, että kuvista muodostui Ekströmin tärkein kuvakokoelma, Metsäkansa.

"Emäntä alustaa taikinaa pelkistä pettujauhoista. Isäntä tekee raskaan metsätyön jälkeen vielä suuremman talon isännälle luutia puhdetöitään. Ahvenlahti, Vieremä v. 1918."

 

Hiili-Ollin perhepotretti vuonna 1914, Eitikansalo Nilsiä  

 

"Oi kärsivä metsäkansa - köyhyyden kukoistusta. Katso - rapakivistä kyhätty uuni, vähäiset huonekalut, ateria pöydällä, johon kuuluu: kalakukkoa, perunaa, "lotinaa", suolasärkiä, - perhe: isäntä, emäntä, ukki ja 10 lasta, jotka yöksi asettuvat tuvan lattialle levitetyille oljille päivävaatteissaan. Eitikansalo, Nilsiä." - Ivar Ekström 

Kuva on otettu vuonna 1914. Savutuvassa asui Olli vaimonsa Hannan sekä veljensä Kallen kanssa. Savutupa oli kooltaan 5 x 5 metriä ja keittoastiana toimi haahlossa riippuva pata. Pöydällä olevat ruoka-astiat ovat Kinahmin kylän Kuppi-Aaron sorvaamia puukuppeja. Perheellä oli 2 hehtaarin viljelymaata, 2 lehmää ja hevonen sekä sika.  Riihi oli yhteinen naapurin kanssa. Hanna tikkasi täkkejä tienestikseen ja Olli työskenteli savotoilla ja poltti hiiliä sepille. Lisäansioina hän keitti kieltolain aikaan viinaa, jonka kahdesti vuodesta kirkasti ja vei Kuopioon kolmen litran maitotonkissa.

 Kukoistava pirttiviljely, salasuhteita ja kaalinpäitä

"Tässä esimerkki monista köyhistä metsäkansan savutuvista ja niissä asuvista perheistä. Hajallinen tupa, särkyneet ikkunat, tuohikatto, suuri kivi askelmana oviaukkoon, - harmautta -, sen keskelle on kuitenkin Taivaan isä siunannut kukoistavan "pirttiviljelyn". Eitikansalo, Nilsiä"  - Ivar Ekström

 

Suuri lapsimäärä näyttää herättäneen Ekströmin huomion, koska "kukoistava pirttiviljely" mainitaan useissa kuvateksteissä. Vaikka sopivuuden rajat määritellään eri tavoin eri aikoina, ihmistä on aina kiinnostanut juuri se, mitä ei saa sanoa ääneen. Kiinnostavaa on, että Tapio Kautovaara katsoi sopivaksi kirjoittaa 23.11.1983 Ollin perheestä paljastusartikkelin "Ekström ja Hiili-Olli" Lisäjuttuja Varkauden historiaan -palstalla, jossa kertoi sellaisia asioita mitä Ekströmin aikana ei ikinä olisi voinut julkisesti kertoa.

Kautovaara valottaa jopa  aviopuolispoiden seksielämää kertomalla, ettei "Ollille oma vaimo riittänyt. Kun Ollia ja Ievaa juoruttiin yhteiselämästä, Ieva vei Hannalle kaalinkeriä. Kiitokseksi Hanna sanoi ievalle: pie vastakiii meijän Ollia." 

Suuret lapsimäärät köyhissä pirteissä näyttävät askarruttaneen niin Otto Huuskoa kuin Kautovaaraakin, koska artikkelissa kerrotaan Otto Huuskon joskus kysyneen Hanna-emännältä, 14-lapsen äidiltä, että "miten niitä lapsia niin paljon tulee", johon emäntä oli vastannut ykskantaan: "kun on niin ahdasta".

Stereotypioita  

Koostaessamme näyttelyyn kuuluvaa kalenteria halusimme mukaan tämän romaniperheestä otetun valokuvan.

 

Koimme ongelmallisena Ekströmin alkuperäisen kuvatekstin "Kaksi mustalaisperhettä kerjäysmatkalla Honkamäellä. Sonkajärvi. v. 1912."  julkaisemisen kalenterin yhteydessä, koska emme halunneet vahvistaa stereotypiaa kerjäävistä romaneista emmekä kutsua heitä mustalaisiksi. Lisäksi kalenterissa emme olisi voineet taustoittaa terminologian käyttöä muuten kuin viittaamalla siihen, että se oli Ekströmin valinta. Olisimme siis hiljaisesti hyväksyneet Ekströmin ennakkoluulot ja uusintaneet niitä hiljaisesti populaarissa julkaisussa, jossa terminologiaa olisi ollut mahdotonta käsitellä kriittisesti. 

 

Todellisuudessahan emme voi tietää, olivatko perheet oikeasti kerjuumatkalla vai oliko kyse yhteisön omaksumasta rasistisesta puhetavasta ja rasistisen suhteen ilmauksesta. Päätimme jättää loukkaavana ja stereotyyppisenä kokemamme terminologian pois kalenteriteksteistä, mutta lisäsimme merkinnän, josta käy ilmi että olemme muokanneet Ekströmin alkuperäistä kuvatekstiä. 

 

Alkuperäisen kuvan yhteydessä kokoelmatietokannassamme on edelleen Ekströmin alkuperäinen teksti, joka on arvokas juuri sellaisenaan. Ekströmin tekstien pohjalta pystyy hahmottamaan helposti niin kuvaajan kuin yhteiskunnankin sosiaalisia hierarkioita ja arvotuksia. Museona meillä on velvollisuus säilyttää tietoa yhteiskuntamme ikävistäkin asioista. 

Kurjuuden kukkia

"Valtion metsäsavotassa Jormaskylällä Kalmomäen pirtissä paras tukkimies Renne Kananen parsii 3 kertaa samoja sukkiaan."  - Ivar Ekström

Nykyihmiselle esiintyminen jo ilman maskeerausta saati hajallisissa ja likaisissa vaatteissa vaatisi aivan ainutlaatuista kanttia. Ekstömin kuvateksteissä köyhyyttä suorastaan ihannoidaan ja kurjuuden voi sanoa olevan kuvien yksi pääaiheista.

Ekströmin kuvat ovat hyvin koskettavia ja intiimejä. Niissä kuvataan ihmisiä köyhyyden keskellä  varsin aseettomina arkisissa töissään hyvin alkukantaisissa olosuhteissa. Heillä ei todellakaan ollut mahdollista käyttää filttereitä julkisuuskuvansa ehostamiseen. 

Toisaalta tässä kaikessa kiinnostavinta lienee se, mitä milloinkin pidetään sopivana kuvata tai kertoa - ja miten sopimattomuuden rajat sekä maailma muuttuvat. Museo on aika hyvä paikka pohtia näitä asioita.

Kirjoittanut Anne Hyvärinen.
Kuvat: Ivar Ekström, Varkauden museoiden kuva-arkisto, A. Ahlströmin kokoelma, Ivar Ekströmin kokoelma.