Digitoiden arkistosta pikselitodellisuuteen

Havainnekuva valokuva-arkiston arjesta logolla höystettynä

 

Mikä ihmeen digitointi? Liittyykö otsikko jotenkin Matrix-elokuvaan? 

Monelle digitointi lienee jo jollakin tavalla tuttu yhteiskunnan ja talouden digitalisoitumisen kiihtyvästä uutistarjonnasta. Digitointi voidaan nähdä tässä työkaluna, jolla analogisia aineistoja tai signaaleja muunnetaan digitaalisiksi, eli numeerisiksi arvoiksi. Alati kasvava digitaalisten laitteiden virta sitten muodostaa kuvan tai äänen ihmisaistein havaittavaksi olemukseksi – kopioksi alkuperäisestä.

Jos maltoit lukea tähän saakka, niin mietitäänpä voiko valokuva-arkiston digitointia katsoa esimerkiksi yhteisöllisemmästä näkökulmasta? Työtä kuitenkin tehdään vahvasti yleisöjä varten. Jätetään siis digitoinnin tekninen läpikäynti tuohon alkujargoniin ja peilataan asiaa vaikkapa edesmenneen kuuluisan, ja siten myös yhtä lailla kiiteyn ja parjatun yhteiskuntateoreetikon näkökulmasta.

Valokuva-arkistossa on pimeää ja niin pitää ollakin. Pimeys on yksi aineistojen säilymisen lähtökohta. Onko valokuvia tällöin olemassa? Fyysisinä kappaleina varmastikin, koska arkistossa kuitenkin pimeydestä huolimatta on selkeä ominaistuoksu. Entäpä sitten niille, jotka eivät koskaan pääse arkistoon nuuskimaan, olisi kenties kysynyt Jean Baudrillard.

Ja mitenköhän se digitointi tähän liittyi?

Kuva-aineisto tuodaan arkistosta digitointipisteelle, jossa se hallitusti ja valolle mahdollisimman vähän altistaen muutetaan alkuperäistä kuvaa vastaavaksi kopioksi, jota voidaan monistaa ja jakaa rajattomasti kaikkien verkkoa selaavien saataville. Yksilöt ja yhteisöt pääsevät näytöiltään näkemään ja kokemaan kuvan, joka muuten olisi arkiston pimeydessä. Kaiken tämän asioiden yksinkertaistamisenkin keskellä Baudrillardin vaatimus kuvan syntymisestä muualla kuin valokuvan ottajan mielessä (tai vaikkapa museotyöntekijöiden mielissä) mahdollistuu huomattavasti laajemmin.

Baudrillard oli kaiken hämäryyden lisäksi ansiokas myös näkyville saatettujen kuvavirtojen kulutusluonteen esilletuojana. Kulutusvirran vastalääkkeenä toiminee kuitenkin parhaiten kuvien laadukas luettelointi ja siitä kuvan kera muodostuva rikastuttava vuorovaikutus yleisöjen kanssa. Virtuaalinen saavutettavuus luo tietysti omat ongelmansa, kuten esimerkiksi aineistojen jäämisen sitten kuitenkin tietyn käyttäjäkuplan sisälle.

Vuoropuhelua Varkauden museoiden valokuva-arkiston digitoitujen aineistojen kanssa pääset toteuttamaan Piipunjuurella-Finnassa tästä. Ja muistakaa kommentoida ja jakaa, kuten kontenttimantraankin nykyään kuuluu.

-Tuomas