Liike-elämää ja hautajaiskäytäntöjä Viipurissa

Näyttelysisältöjä tuottaessaan joutuu törmäämään joka kertaa samaan ongelmaan; Mielenkiintoisia juttuja, ideoita ja ennen kaikkea tekstiä syntyy (aivan) liikaa, ja fyysinen tilanpuute tulee vastaan alta aikayksikön. Eipä siis auta muu, kuin karsia ja kärsiä. Siitäpä syystä päätin aloittaa lyhyen blogisarjan, jonka aiheena on antaa esimerkkejä henkilökuvien muodossa siitä, millaista sisältöä näyttelystä voi karsiutua pois. Esimerkiksi blogissa tällä kertaa esiintyvän, sangen mystisen "Don" Francisco Prieton tarina ansaitsee tulla esitellyksi edes lyhyesti.

Varkauden Museokeskus Konstin tulevan uuden perusnäyttelyn yksi kulmakivi on 1800-luvun teollistuminen ja sen taustalla olleet ilmiöt. Teollisuuden aikakausi Varkaudessa oli alkanut vaivalloisesti Wrede-veljesten johdolla mainitun vuosisadan alkupuolella, ja lähtenyt sitten vuosisadan puolivälissä lentoon Paul Wahlin komennossa. Erityisesti saha, konepaja ja siihen liittynyt telakkateollisuus olivat paikallisesti huomattavassa roolissa. Viipurissa pääkonttoriaan pitänyt perheyritys oli yksi Suomen suurimpia, ja sen tärkein paikkakunta heti Viipurin jälkeen oli Varkaus.

Wahlien kaupunkiasuntonakin toiminut pääkonttori ei ollut suinkaan kaupungin pienimpiä. Vesiportinkadun ja Linnankadun kulmalta oli vain kivenheiton matka Viipurin linnaan. Kuva: Viihtyisä vanha Viipuri.

Menestyksekkäiden vuosien jälkeen tummia pilviä alkoi ilmaantua myös Wahlien varakkaan kauppahuoneen taivaalle. Ensin perheyhtiö menetti tärkeimmät johtajansa lyhyehkössä ajassa: Paulin jälkikasvusta Alexander ja Paul jr. menehtyivät kulkutauteihin Varkaudessa 1866 ja 1875, Carl Englannin reissultaan saamaansa tautiin 1880 ja Fredrik oman käden kautta Viipurissa 1883.

Samaan syssyyn globaalit mullistukset kuten sodat, lama ja hallituksen asettamat rajoitteet kurittivat ulkomaan kaupasta eläviä liikkeitä, kuten Paul Wahl & Co:ta, minkä lisäksi yhtiö oli tehnyt eräitä kalliita investointeja, kuten Suur-Hietasen sahan hankinta. Kaiken päälle yhtiö oli velkaa useille Wahl-suvun jäsenille: Esimerkiksi Paul jr:n leskellä Charlotte Wahlilla oli korkoa vastaan yhtiölle satojen tuhansien markkojen laina. Perheen sisältä ei kuitenkaan löytynyt sopivia henkilöitä johtamaan yritystä myrskyisten aikojen lävitse.

Prokuristi Andalusiasta

Kauppahuone oli ottanut lainaa ja velkaantunut raskaasti, ja rahoittajat huolestuivat rahojensa puolesta, jos kauppahuone suistuisi konkurssiin niin kuin monet sen entiset kilpailijat. Eniten luottoa olivat antaneet kotimaiset ja ulkomaiset liikepankit, ja tästä syystä he asettivat yhtiön johtoon oman miehensä. Fredrik Wahlin menehdyttyä kesällä 1883 ohjat otti käsiinsä prokuristi Francisco Prieto, joka oli mitä ilmeisimmin saapunut Viipuriin jo hieman aiemmin. Varkauden paikallisjohtajana toimi tuolloin kanttori Anders Lundson.

 

Francisco Rodriquez Prieto Livornon vuosinaan. Kuva: Varkauden museokeskus Konstin kuva-arkisto.

 

Prieto oli kotoisin El Puerto de Santa Marían kaupungista, joka sijaitsee Espanjan lounaisosissa, Andalusiassa. Vuonna 1839 syntyneen varakkaan kauppiasperheen toisiksi vanhin poika kävi Sevillan yliopistoa, suoritti harjoittelujaksoja muualla Euroopassa ja palasi 1860-luvun alussa kotikaupunkiinsa, jossa aloitti työskentelyn John. D. Shaw -nimisellä agentuurilla. Samaiseen kansainvälistä tukkukauppaa harjoittaneeseen liikkeeseen saapui sattumalta työkokemusta hankkimaan miltei samanikäinen Carl Wahl, ja miehistä tuli ystävyksiä.

Kaikki Wahl-suvun pojat olivat kiertäneet Eurooppaa oppiakseen kansainvälisen kaupan salat, ja myöhemmin Carl palasi Suomeen, missä hän asettui Haminaan vastuullaan Wahlien Kymijoen suun sahabisnes. Francisco puolestaan suuntasi Italiaan, missä ryhtyi harjoittamaan omaa tukkukauppaliikettä asemapaikkanaan Livornon satamakaupunki.

 

Kauppaneuvoksen kurimus

Carlin menehdyttyä 1880 Paul Wahlin pojista jäi jäljelle ainoastaan Fredrik, joka oli kesäkuussa 1883 kovassa paikassa kauppahuoneen johtajana. Velkaa oli 7 miljoonaa markkaa, ja pelkona oli, että lainahanat sulkeutuvat. Se olisi kaiken loppu. Fredrikin toisiksi vanhin poika Fritz oli lähetetty Lontooseen neuvottelemaan laina-asioista kauppahuonetta luotottaneen F. Huth&Co. -nimisen liikepankin kanssa. Neuvottelut päättyivät positiivissa merkeissä, eli kauppahuone oli vielä luottokelpoinen

Fritz lähetti sähkeen 8. kesäkuuta kertoakseen hyvät uutiset, ja ilmoitti samalla aikovansa palata Viipuriin yhdessä pankin edustajan kanssa. Äärimmäisen stressaantunut Fredrik ymmärsi kuitenkin viestin väärin, ja kuvitteli, että pankki on tulossa perimään saataviaan. Tällöin 58-vuotias kauppaneuvos romahti henkisesti.

Seuraavana päivänä Fredrik vietti aikaa huvilallaan Pikiruukissa, muutaman kilometrin päässä vanhassakaupungissa sijainneelta pääkonttorilta. Iltapäivällä kauppaneuvos saapui Linnankadun konttorille. Silminnäkijöiden mukaan Fredrikin käytös ei ollut normaalista poikkeavaa. Hän oli keskustellut joidenkin alaistensa kanssa, ennen kuin vetäytyi yhteen yläkerran huoneista iltapäivällä noin kello 17. Noihin aikoihin kuultiin revolverin laukaus, ja pian myös löydettiin vainaja verta vuotava haava ohimollaan. Kaipaamaan jäivät muun muassa runsaslukuinen jälkeläisjoukko sekä kauppaneuvoksetar Olga Wahl, josta tulette kuulemaan vielä blogisarjan aikana.

Piirros Fredrik Wahlista nuoruutensa voimissa. Kuva teoksesta Victor Hoving - Viipurilainen kertoo...

Fredrik haudattiin kaksi päivää myöhemmin Sorvalin hautausmaalle kuoron esittäessä ensin saksalaiselle seurakunnalle tyypillisen koraalin, ja sen jälkeen kirjailija Karl August Nicanderin runon Vågen (suom. "Aaltoja").

 

"Joka nuhteettomasti elää ja jota rikos ei tahraa..."

Seuraavana vuonna yhtiön johtoon asetettiin Prieto, joka luotsasi kauppahuonetta viiden vuoden ajan vuoteen 1889. Tähän mennessä yhtiön taloudellinen kunto oli parantunut huomattavasti. Eräs Varkauden kannalta merkittävä tapahtuma Prieton aikana oli se, että hänen aloitteestaan lähetettiin yhtiön uskollinen palvelija, Augustinus Henriksson korvaamaan Anders Lundson Varkauden tehtaiden isäntänä. Kovaotteisena tunnettu Henriksson onnistui kehittämään ruukin tuloskuntoa merkittävästi.

Vaikka Prieto tuli kauppahuoneeseen velkojien asettamana ulkopuolisena prokuristina eli tahona, jolla on yhtiön nimenkirjoitusoikeus ja näin myös de facto valta-asema, ei kyseessä ollut kuitenkaan mikään bulvaani tai nurkanvaltaaja. Espanjassa Carl Wahlin kanssa solmitun ystävyyssuhteen on ollut pakko vaikuttaa siihen, että juuri hän valikoitui tehtävään. Viimeistään Viipurissa hän ystävystyi myös muun Wahlin perheen kanssa, viettäen esimerkiksi usein aikaa näiden huvilalla Pikiruukissa.

Vuonna 1888 kauppahuone vapautettiin "holhouksesta" ja kauppaneuvoksen leski Olga Wahlin toiveen mukaisesti yhtiön johtoon nousi Fritz Wahl, Prieton palatessa kotimaahansa. Siellä hän ei kuitenkaan viihtynyt, vaan palasi pian Viipuriin. Ehkä maailmaa kiertänyt, perheetön kauppamies oli löytänyt paikkansa Karjalan pääkaupungista. Wahlien kauppahuoneen lisäksi hänen työnantajanaan toimi myös eräs venäläinen palovakuutusyhtiö.

Prieto menehtyi Viipurissa 52 vuoden iässä 8.10.1891. Maahanpanijaiset järjestettiin luterilaisten menojen mukaisesti Sorvalin hautausmaalla, vaikka Prieto olikin mitä luultavammin katolinen. Prokuristin saattajina oli ystävien lisäksi runsaasti Wahl-yhtiön työntekijöitä sekä kunniakujan muodostaneen Viipurin vapaapalokunnan jäseniä. 

Koraalin lisäksi esitettiin roomalaisen runoilijan Horatiuksen Integer Vitae. Perheen toiveesta Prieto haudattiin Carl Wahlin haudan viereen. Hautajaisissa puhuivat kirkkoherra Alexander Sonny, Wahlien konttoristi Henrik Backlund ja maalarimestari Albin Palonen, jonka laskemassa seppeleessä sanottiin (suomennos): "Muukalaisena saavuit, ystävänä ja toverina lähdit." Kaikesta voi päätellä, että Prieto oli kaupungissa pidetty hahmo. Puolisoa hänellä ei ollut, mutta sukua jäi Espanjaan, minne tiettävästi hänen tuhkansa myöhemmin myös lähetettiin.

 

"Familien Wahl" eli Wahlien perhe julkaisi Prieton kuolinilmoituksen useassa eri lehdessä. Kuva: Östra Finland 12.10.1891.

 

 

Kaikki liittyy kaikkeen

Ilman Prieton ja kumppaneiden ponnisteluja olisi Varkaudessakin voinut olla 1800-luvun lopulla edessä massatyöttömyyttä, tai pahimmillaan jopa koko ruukin alasajo. Taloustilanne oli hankala myös Wahlien kilpailijoilla, eikä liiketoiminnan ostajaa ja jatkajaa olisi välttämättä ilmaantunut paikalle, kuten kävi vuonna 1909.

Tavallisen työläisen kannalta tilanne olisi ollut kaikista kiperin, koska ihmiset olivat täysin riippuvaisia työnantajastaan. Työttömyysturvaakaan ei Varkaudessa tuolloin tunnettu, sillä ensimmäinen työttömyyskassa perustettiin vasta Henrikssonin kaudella, ja yhteiskunnalliset turvaverkot rakennettiin paljon myöhemmin.

Tässä esimerkki niistä sivuvirroista, mitä näyttelysisältöjen kirjoittaminen tuottaa. Samalla se muistuttaa meitä siitä, miten tärkeä kaupunki Viipuri on ollut Varkaudelle. Olihan siellä vuodesta 1834 alkaen Varkauden ruukin omistaneen yhtiön pääkonttori, sekä laajemmin se toimi Varkaudessa valmistettujen tuotteiden porttina maailmalle. 

Jatketaan juttusarjaa, kunhan tulee sopiva sauma kirjoitella lisää. Aineistoahan riittää, kuten sanottua.

 

Lumisin terveisin,

Simo