MUSEOKÄYNTI KOSKETTAA ARJEN KESKELLÄ
Museon asiakaspalvelussa ja museo-oppaan työssä kohtaan
museon kävijöitä päivittäin. Yksittäiskävijä
saattaa poiketa museoon päiväkävelyn tai asiointireissun yhteydessä, joku on
rakentanut itselleen kokonaisen kulttuuripitoisen vapaapäivän. Museokäynti on
usein myös sosiaalinen ja eri sukupolvia yhdistävä tapahtuma. Aikuiset lapset
tuovat iäkkäitä vanhempiaan museoon tai isovanhemmat lastenlapsiaan, kuten
koulujen syyslomaviikolla tapahtui. Museo sijaitsee keskeisellä paikalla ja
sinne on vapaa pääsy, sinne on siis helppo poiketa.
Työni antoisimpia puolia on nähdä kävijöiden reaktioita
ja jakaa kokemuksia, varsin moni kun haluaa antaa poislähtiessään välitöntä
palautetta näyttelyistä. Mm. Mäntysten näyttelyä tultiin katsomaan varta vasten
pitkästäkin matkasta ja lähtiessä todettiin, että "upea näyttely, tämän takia kannatti tulla satojenkin kilometrien takaa".
Olavi Mäntysen maalaukset ja Taru ja Jussi Mäntysen veistokset muodostivat
moni-ilmeisen näyttelykokonaisuuden, jota ihastuneet kävijät monin sanoin kommentoivat.
Mennään museoon -viikolla koululaiset ihmettelivät taideteoksia ja
muodonmuutosteemaa jatkettiin naurun säestyksellä varjoteatterityöpajoissa.
![]() |
| Pirtinnimen laivaveistämän maalarit 1890-luvulla. |
Museo on muistiorganisaatio, jonka tehtävänä on tallentaa myös aineetonta kulttuuriperintöä, kuten valokuviin liittyviä tarinoita ja tapahtumia. Piipunjuurella- sivuston kävijöitä kannustetaankin antamaan kuviin liittyviä lisätietoja ja palautetta, joka käy näppärästi sivustolla olevan koritoiminnon kautta. Myös kansalaisopistossa järjestetyssä Piipunjuurella- kurssilla heräteltiin yhdessä muistelemisen kautta menneisyyttä eloon. Museot vahvistavat näin toiminnallaan paikallista yhteisöllisyyttä ja identiteettiä, ihmisten kuulumista johonkin, olemista osana isompaa tarinaa. Näihin tekijöihin on viitattu myös silloin, kun on arvioitu museoiden kävijöilleen tuottamia hyvinvointi- ja jopa terveysvaikutuksia.
Varkauden taidemuseossa on nyt meneillään meksikolaista
arjen uskontoa ja Guadalupen Neitsyen roolia siinä kuvaava valokuvanäyttely,
jonka ovat toteuttaneet valokuvaaja Matleena Jänis, kuvataiteilija Minna
Parkkinen ja professori Outi Fingerroos. Näyttelyn värikylläisten ja
maalauksellisten kuvien myötä toisenlainen maailma ja kulttuuri avautuu eteemme
meidän tarvitsematta matkustaa mihinkään. Parkkisen sanoin taiteilijat ovat
halunneet kuvata sitä, millaisia välineitä ihminen käyttää saadakseen toivoa ja
voimaa elämäänsä. Museo-oppaana pääse joskus osalliseksi näyttelyn syvästi
koskettaman kävijän kokemuksia ja näyttelyn herättämiä henkilökohtaisia
merkityksiä. Erään näyttelyssä kävijän sanoin "ihme johdatti minut tähän näyttelyyn ja myös täällä koin ihmeen".
Guadalupesta lisää seuraavassa blogissa.
Tuula
Tuula



Kommentit
Lähetä kommentti