Pääsiäisviikko

Pääsiäisviikon edetessä ekaluokkalainen on kertoillut erilaisia suomalaisessa perinteessä käytettyjä nimiä pääsiäisviikon eli hiljaisen viikon viikonpäiville. Kiitos suomalaiselle koululaitokselle, hauska kansanperinteen pisara heille opetetaankin. Sen verran mielenkiintoisilta nimet kuulostivat ja selitykset sitäkin jännittävämmiltä, että olihan niistä otettava selvää.

Palmusunnuntai eli virposunnuntai on sentään tuttu varmaan kaikille. Varkauden museoiden tämän hetkisestä Teollisuuden tekijät-METSÄKANSA -näyttelystä tuttu valokuvaaja Ivar Ekströmkin kuvasi jo 1900-luvun alussa maisemaa, jossa tien varren pajunkissat ovat etualalla. Mustavalkoisesta kuvasta vähän heikosti erottuvat, mutta on niitä. 

Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Maanantai on sitten kuulemma malkamaanantai. Uskotaan kun kerrotaan. Malka tulee Raamatusta, jossa puhutaan rikan näkemisestä veljen silmässä, mutta ei malkaa omassa nimessä. Malka viittaa näkijän omaan rikkeeseen tai vikaan. Vitsi tässä on se, että rikka on pieni roska, kun taas malka on katolla käytetty parimetrinen painopuu, jonka painolla tuohikaton tuohet pysyivät paikoillaan. Metsäkansa -kokoelma, johon museoiden tämän hetkinen näyttelykin pohjautuu, sisältää paljonkin kuvia savutuvista, joissa on malkakatto. Tuohi monikerroksisena on yllättävän hyvä kattomateriaali ja erityisesti todella helppo korjata ja tehdä, pärekaton tekemiseen tarvitaan pärehöylä, kun taas malkakatto onnistui ihan jokaisen omistamilla työkaluilla. Täytyy kyllä lisäksi huomauttaa, että kun muilla päivillä tuntuu olevan kovin konkreettinen merkitys, niin tämän päivän tehtäviin voisi olla kuulunut katon malkojen tarkistus ja kunnostus talven lumien jäljiltä. 

Tässä Halolanniemen savutuvan seinät ja sammaloitunut tuohikatto. "Pirttiviljelys" on onnistunut tässäkin, seinustalla äiti ja 8 lasta, mökin takana laanilla on tukkia kuorimassa isä ja 3 poikaa. Varpaisjärvi 1921. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekstr

 

Tikkutiistain kohdalla täytyy myöntää ihmettelleeni, että mitenköhän tikkupulla nyt tähän liittyy. Tikkutiistai oli kansanperinteessä kuitenkin sytykkeiden vuolemiseen erityisen hyvä päivä. Tikkutiistaina vuoltujen tikkujen uskottiin tuovan onnea. Kuinka paljon näissä päivien nimissä on kyse vain alkusoinnusta eikä tehtävälistauksesta, se jääköön jokaisen arvioitavaksi. Nykyään ei onneksi tarvitse lähteä vuolemaan, tulitikut pelittää. Tulitikkujen yleistyessä tulitikkulaatikoiden kansien keräilystä tuli monen lapsen harrastus. Tässä muutama tulitikkuetiketin esimerkki Varkauden museoiden kokoelmissa olevasta vihkosta, joka on täynnä näitä etikettejä.

 

 

Kellokeskiviikon nimi tulee siitä, että tuolloin lehmät saivat talven jälkeen kellot kaulaansa ja ne laskettiin laitumelle. Näillä Ivar Ekströmin kuvaamilla savutupien asukkailla harvoin kyllä lehmiä monikossa oli, yksikin oli jo hyvä, mutta on tämäkin yksilö kellon saanut kaulaansa.

Savupirtin muori antaa kiulusta jauhohaudetta "Lemmikille", itse vetelee kessusauhuja nysäpiipusta. Marttisenjärvi, Vieremä 1912. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Kiirastorstaina pääsi tutummalle maaperällä nimien kanssa, tämä sentään on ihan yleisesti käytössä. Nimitys on kristillistä perää ja lähtösanana on ruotsin ”skära” eli puhdistaa. Kiirastorstaina tuli käydä ehtoollisella ja ripittäytymässä ja puhdistauduttiin myös peseytymällä. Ja missäs muualla sitä suomalainen peseytyy kuin saunassa. Ja erityisesti savusaunassa. Kiirastuli lienee myös tuttu käsite, josta päivän nimen helposti ymmärtää. Kiira oli myös kertomuksissa epäonnea tuottava olento, jota karkotettiin metelillä ja savulla. Tästä samasta pahan pois pelottamisesta ja seuraavan kesän sadon suojelusta pahalta on kyse myös pääsiäiskokkojen polttamisessa pääsiäislauantaina.

 

Oulunjärven rannalla Pyykkölän tilan pienessä savusaunassa on metsäteknikko Ivar Ekström joutunut kuppariakan kynsiin. Kajaanin maalaiskunta 1924. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Pitkäperjantaina ei saanut sytyttää tulta ja siksipä ruokana oli vain kylmiä ruokia, kuten leipää ja mämmiä. Myös kaikenlainen huvittelu ja jopa kyläily oli kiellettyä.

 

Tukkisavotan kokki Anni Tuovinen Laonkylästä käsin hartain leivät tekee, kiittää Luojaa, että soi elon kasvaa ja kypsytti tähkäpään. Sotkamo 1935. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

Lankalauantain nimen merkitystä ei tarvitse kovin kaukaa hakea, silloin värjättiin talvella kehrätyt langat. Tällöin oli myös trullit ja muutenkin pahat voimat olivat liikkeellä ja näitä pidettiin kokkojen polttamisella kurissa.

Eriikka Tossavainen Ruukin torpassa kehrää lampaan villoista sukkalankoja. Pielavesi 1925. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Sukkasunnuntain nimestä on sitten parikin teoriaa. Sukkasunnuntaina oltiin hiljaa sukkasillaan tai iloittiin paaston päättymistä niin että sukat lensivät jaloista ja tanssittiin avojaloin ulkona auringon noustessa. Uskokoon ken haluaa, tänä päivänä se voi ihan hyvin olla vaikka parsimispäivä.

 

 

 

 

Parsi, paikkaa ja kaitse lapsia. Varpaisjärvi 1922. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

 

Valtion metsäsavotassa Jormaskylällä Kalmomäen pirtissä paras tukkimies Renne Kananen parsii 3 kertaa samoja sukkiaan. Kuva: Varkauden museot, A. Ahlström Oy:n kokoelma/ Ivar Ekström

 

Siinäpä se viikko sitten vierähtikin. Oikein mukavaa pääsiäisen aikaa kaikille!

Lähteenä käytetty myös Yle.fi -sivustoa, koska ekaluokkalaiseen ei aina ole uskominen, lähteenä kohtalaisen häilyväinen.

Ylen uutinen pääsiäisviikosta 

Hilkka